Klikkeri- ja muita ihmeitä

Surffailin huvikseni (kuten lähes joka päivä on tapana nykyään) kaikenmaailman koulutussivustoilla. Vahingossa löysin Veli-Matti Ahosen sivut (sivupalkissani suora linkki koulutussivuille) ja vaikutuin todella. Erityisesti kannattaa metsästää videoita, joita on ripoteltu sinne tänne. Minäkin haluan saada koirani käyttäytymään noin! Parasta on, että koira tekee koko ajan iloisesti ja innolla. Portaissakävelyvideot ovat hieno esitys siitä, miten koira ratkoo itse ongelman ja saa vihdoin ihmisen ulkoilemaan Kovin kuuluisa “koira kouluttaa ihmistä” näyttäisi toteutuvan. Olen vähän ollut ymmärtävinäni, että koko naksuttelun perusidea on, että koira opettaa ihmisen antamaan makupalan esimerkiksi istumalla tai tulemalla luo. Tahtoo hauvan ja tahtoo päästä tosielämässä naksuilua kokeilemaan. Lienee parasta alottaa jollain ihan tyhjänpäiväsellä temppuilulla, että ite opin oikean systeemin.

Koiranhankinta on mielessä koko ajan… välillä mietin, että riittäiskö puoliksi sekarotunen, puoliksi saksanpaimenkoira mulle. Tai olisiko valkonenpaimenkoira kiva. Paperitonta “puhdasrotusta” en halua, pentutehtailusta ja ihmisten välinpitämättömyydestä, koirien esineellistämisestä ja koiran lisääntymishalun täyttämisestä lueskelleena olen päätynyt ihka oikeaan vahinkopentuun. Semmoiseen, jossa perheen saksanpaimenkoiranartun on vahingossa päässyt epämääräinen uros astumaan. Sittenkin tulisi moraalinen ongelma siinä mielessä, että missäs nartun omistaja silloin oli… Mutta olisi se kumminkin vasta kakkosvaihtoehto.

Saksanpaimenkoiraa oon halunnu jo niin monta vuotta ja ihaillu aina ku semmosen nään. Varmana tulee mutinoita aiheesta ensimmäinen koira, mutta mitäs sitten. Olen päättänyt koirani kanssa pärjätä, oli se mimmonen vaan, ja jos omat keinot loppuu kesken, niin pystyn muilta pyytämään apua. Enemmän se on tahdosta kiinni, ja kun riittävästi tahtoo niin eiköhän taitoakin kerry. En kuvittele, että saisin koiran kanssa mitään ilmaiseksi aikaan, tai että olisi ns. pennusta valmiita tokovalioita, jotka tottelee silmänliikettäkin. Tekemällä oppii ja tavalla tai toisella eka koira on välttämättä koekaniini. Kotikotona on nyt toinen koira menossa, ja niitä koiruuksia ja koiranpitoa seuratessa olen huomannut, että on asioita, jotka haluan koirani kanssa välttää. Uskon, että jopa onnistun, kun tiedostan, mitä en halua, ja pystyn siksi ehkäisemään mahdollisia ongelmia jo ennalta.

Vielä kun saisin oman koekaniini.

~ kirjoittanut lintulainen on Keskiviikko, 7/5/2008.