Hankintapohdintoja

Mietiskelin tossa hetkisen aikaa, josko ottaisin sijotuskoiran. Mutta ei se ajatus oikein jaksa innostaa.. ensinnäkin haluan uroksen, ja toisekseen en halua, että mun koirasta päättää joku muu kun minä. Enkä mä halua antaa hauvaani ulottumattomiin epämääräseks ajaks astutusta ja pennutusta varten.. Kasvattajat kasvattakoot omat koiransa Tokihan ois halvempi niin, mutta musta katottuna haitat on suuremmat kun hyödyt.

Ajatus lähti aikusen koiran ottamisesta. Tosi paljon on 1-3-vuotiaita kodinvaihtaja-spk-uroksia, jotenkin hassua, että otetaan vaativa koira ja sitte ei ookaa kivaa ja heitetään pellolle. Kaipa nuilla jollain ihan oikeat syyt taustalla on, mutta vähä kummalliselta tuntuu. Tahtoisin pennun, mutta ehkä alle vuotiaskin ois ihan ok? Vanhakin koira oppii uusia temppuja. En sitten vaan tiiä, että voisinko samalla lailla luottaa kodinvaihtajahauvaan ku pentuna otettuun. Eipä siihenkään tietenkään 100% voi, mutta joku käsitys luonteesta varmaan muodostuu ku pennun kanssa puuhaa, ja mitä siltä voi noin suunnilleen odottaa. Kodinvaihtajasta ei taida tietää useinkaan, että mitä on menneissä ja mitä se korviensa välissä uuteen kotiin kuskaa.

Viimeisin sopiva seropipentubongaus rotikka+beauceron. Mitäs jos mulle ei tulekaan saksanpaimenkoiraa ekana? Ees puolikasta? Miten mä sopeudun

~ kirjoittanut lintulainen on Lauantai, 24/5/2008.