Miksi naksutan? Yläasteen aineen aiheita yms.

Mun pitää kirjottaa 200 sanan miniessee virkamiesruottin kurssille tiistaihin mennessä. Siksi voin harjotella tämmöstä suomenkielistä epäjohdonmukasta aiheeseen liittymätöntä sepustusta tähän blogiin.

Rimi on kasvanu “isoksi” ainakin omasta mielestään. Mulla on siis käsissäni orastava remmirähjä. Jei. Itsehän sain sen aikaan, kun ensimmäisen kuukauden meillä ollessaan Rimi ei oikein reagoinu muihin koiriin, eikä mulle tavallaan tullu mieleen, että ois jotain rutiineja pitäny heti ensi hetkistä alkaen ottaa käyttöön. Noh, ensimmäinen koira on ensimmäinen koira ja myös kokeilukappale. Kun olen ottamassa seuraavaa, niin muistuttakaa mua tästä Onnekseni mä kuitenkin tajuan, missä mennään / mihin ollaan menossa, ja mulla on jo etenemissuunnitelma. Yllättäin sekin hoidetaan naksuttamalla, kun naksuttamalla on tähänkin asti selviydytty Rimin kanssa. Naksuttamisen jännä puoli on se, että mitä enemmän sitä tekee, sitä helpommin se sujuu, ja sitä nopeammin tulee tuloksia. Mun ensimmäinen askeleeni näppärään ohittamiseen on simppelisti se, että mennään riittävän kaukaa (tai niin kaukaa kun on mahdollista), naksutetaan siitä, että Rimi ei tee yhtään mitään, ja komennetaan vastaantulijaa menemään vaan ohitte (ihmisillä on paha, erittäin paha tapa jäädä koirineen ihmettelemään paikalleen), naksutetaan kun Rimi vilkasee mua ja pistetään koira liikkeelle normikäskyllä. Normikäsky on siis se, mitä on jo iät ja ajat (ainaki kuukaus ) käytetty siihen, että tavallaan poimitaan koira mukaan kun se jumittaa haistelemassa jotain hajua tai ihmettelemässä hesen käärettä tai muuten jätättää ja joutuisin muuten pysähtymään oottamaan koiraa. Tuossa on ihan ihkaensimmäinen askel, mistä lähetään.

Naksutinkoulutus on myös pitkälti sitä, että koira alkaa harjotteluvaiheessa ennakoida naksausta, ja koska koiran käytös on ainoa, millä pikku rasian saa naksahtamaan, se alkaa tarjota käytöstä sekunnin murto-osa kerrallaan aina aiemmin ja aiemmin. Tässä kohtaa helpottaa, että pyrin saamaan koirien väliin etäisyyttä riittävästi, että Rimi pystyy vielä suht nopeasti keskittymään muhun. Ilman ohitettavia koiria opiskellaan vaan ihmistarkkailua (vilkuilua, korvien liikuttelua, mitä vaan mikä merkkaa, että koira pitää huolta siitä, missä minä meen) ja seuraamisen alkeita Morgan Spectoria mukaillen.

Tän postauksen piti olla perustelu sille, miksi olen valinnut naksutinkoulutuksen. Teen nyt tän lyhyesti ja ytimekkäästi, kun ette te muutenkaan jaksa mun juttujani lukea

• Paljon suuntauksia, paljon luettavaa kirjallisuutta, yksinkertasta teoriaa.
• Mahdollisuuksien kirjo, eli päämäärään pääsee monta tietä, vaikka noudattaa perusperiaatteita -> metodin voi sovittaa justiin semmoseksi, kun itselle sattuu sopimaan.
• Perustuu tutkimuksiin, kokeisiin, on tiedettä eikä mutua, eikä varsinkaan oletuksia koiran tunteista, ajatuksista, mietteistä, pyrkimyksistä.
• Erittäin looginen ja alkuun pääseminen on helppoa. Jatko perustuu aina sille, mitä aiemmin on tehty, vaikka päämäärät eroaisivat toisistaan reilustikin.
• Etenemisen näkee hyvin nopeasti, lisäksi näkee, että koira tykkää tehdä, koira haluaa tehdä, ja että koira haluaa tehdä lisää tai vähän vaativampia juttuja.
• Itse olen semmonen ihminen, että tykkään muokata asioita, en alottaa tyhjästä saatika “valmiista”. Naksutinkoulutus siis sopii mulle kun nappi silmään.
• Koko homma lähtee koirasta ja siitä, että se itse tekee enemmän kun minä. Laiskimus olen Näin ollen koiralta on tosi vaikea vaatia semmosta, mihin se ei vielä pysty, koska se ei yksinkertasesti tee. Siitä tietää heti, että on asiallista treenata helpommalla tasolla vielä.
• Ihan pientä pentua voi ruveta naksuttamaan, ja samalla tavalla pystyy alottamaan vanhemmankin koiran kanssa. Naksutinmetodi perustuu oppimisprosessin hyödyntämiseen, ja koska se on joka koiralla sama (nopeus vaan vaihtelee erinäisistä syistä), naksuttimella saadaan aina aikaan tuloksia.
• Kouluttamisessa vaan mielikuvitus ja koiran fysiikka on rajana.
• Ei oikeastaan ole väliä, mitä koiralle opettaa, koska aiemmin opetettu tukee sekä hyvässä että pahassa myöhemmin opetettavaa.
• Koiralle saa hyvällä omallatunnolla opettaa temppuja jos lystää, yhden asian opettaminen ei ole toiselta asialta pois.
• Kouluttaminen vaatii kouluttajalta vastuuta, kärsivällisyyttä, hermoja, mielikuvitusta, pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Siis kaikkea, mitä koiranomistajalla pitää jo muutenkin olla. Jos nää on heikoilla (o/) niin naksutellessa ne kehittyy.

Jotain muuta vielä? En nyt muista. Jos jotakuta kiinnostaa joku noista kohdista erityisesti, niin voi vahingossa koittaa kommentoida, ehkäpä postaan siitä sitten perusteellisemmin.

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä ekassa rokotuksessa. Rimi oli oikein kauniisti. Paino 14,250kg ja eläinlääkäritäti oli tyytyväinen kaikin puolin niin kokoon, uteliaisuuteen, jalkojen asentoon ja käytökseenkin. Meiän koira <3

~ kirjoittanut lintulainen on Torstai, 6/11/2008.