OT: Rimin mamman takuuvarma leipäresepti

Hiljaisemman yleisön pyynnöstä pistän tämmöisen keskustelun lomassa kehkeytyneen leipäreseptin näytille, sopii kuulemma todisteeksi mun kieroutuneesta luonteenlaadustani:

1. Guuglataan sen mallinen leipä, mitä toivotaan lopputulokseksi (limppu, sämpylä,vuokaleipä tai ihan vaan leipä jos eletään vaarallisesti)
2. Katotaan että kaikki aineet on saatavilla kaapista, yleensä on. Ne, mitä ei oo, korvataan toisilla, jotka ehkä ajaa saman asian. Usein ajaa.
3. Tehdään taikina ja muistetaan ihan liian myöhään, että inhotaan ruistaikinaa.
4. Tungetaan taikina kaappiin (jääkaapin tuottama lämpö hyödyksi) kohoamaan ja unohdetaan se sinne
5. Leivotaan taikinasta halutun mallisia leipiä
6. Annetaan joko kohota riittävän kauan tai vähän pidempään tai
7. hätäillään ja annetaan kohota ehkä minimissään puoli tuntia
8. Paistetaan
9. Ihmetellään rakennetta, joka joko on ok tai ei ole
10. Ei puhuta mausta ääneen yhtään mitään.

Simppeli kymmenen kohdan tee näin -ohje Aina on tullu syötävää! Mietin, että ehkäpä toi lista kuvaa mun elämänasennettani yleensäkin. Näkyykö samat elementit myös koiran kanssa touhutessa?

~ kirjoittanut lintulainen on Perjantai, 3/7/2009.