Silmienavausterapiaa
Tiedänhän mä, että pidän hirmu helposti kaikenlaisia asioita itsestäänselvyyksinä. Kuten esmes kuuluisaa Doggie Zeniä. Mehän reenattiin tota, kun Rimi oli pikkanen pentu. Homman nimi siis se, että mulla on herkku ja voin laittaa sen mihinkä vaan, ja Rimi luopuu siitä ja saa sen multa katsekontaktilla. Nykyään voidaan viskellä vahingossa, puolivahingossa ja tahallaan vaikka makkaranpala ötökän nenän eteen ja se odottaa lupaa syödä sen. Jos lupaa ei ihan heti heru, se vaihtaa herkun katsekontaktiin. Se osaa odottaa lupaa ovilla ja tienylityksissä ja vaikka missä, blaablaa lässynlässyn onsehienokoira.
Huvikseni sitten päätin tehdä jotain älyttömän helppoa ja yksinkertaista, kun sattumalta oli nameja taskussa. Menin Rimin eteen seisomaan, otin namin toiseen käteen ja pidin kättä n. 20cm päässä kyljestäni sivullani Rimin ulottuvilla. Rakas armas koiraseni suuntasi hampaat edellä ja yritti pureskella namin mun kädestäni. Kyllähän se ajan kanssa sitten luovutti, kun ei siitä seurannut mitään. Aattelin, että noh, se nyt ei vaan muista ku ei oo aikoihin tehty.
Kokeilin uudestaan saman kaavan mukaan. Rimi kokeili kans saman kaavan mukaan. Noh, kaks kertaa ei ole vahinko, se on tapa. Kokeilin kolmannen kerran ja Rimi luovutti vähän nopeammin. Tein ehkä parikytä toistoa ja rupeshan sieltä tulemaan katsekontaktia ennen muita konsteja, mutta ei mitenkään luotettavasti. Minä päätin leikkihetkemme onnistuneeseen suoritukseen, keräilin leukani lattialta, väänsin silmäluomet paikoilleen lautasenreuna-asennosta ja tulin analysoimaan harjoitustamme tänne.
Kyselen tässä, notta mitä muuta olen puoli-opettanut tolle, unohtanu sitten “sehän osaa ja tekee vaikeempiaki juttuja jo” -ajatuksella ja sitten jossain paljon vakavammassa tilanteessa huomaan, että en alun perinkään ole opettanu kunnolla? Vai onko tässä ennemminkin kyse siitä, että ku tuo on semmonen ötökkä joka kaikesta huolimatta menee ali sieltä, missä aita on korkeimmalla, ja vaatii opittujen taitojen ylläpitoa vaikka niitä ei muuten hioiskaan. Ei ny voi sanoa, että olisin järkyttyny, mutta kuitenkin ihmettelen itseäni ja syytän taas luonnettani. Jos joku asia on mulle automaatio ja päivän selvä asia, kuvittelen sen olevan sitä muillekin. Onneksi Rimi opettaa… Ihan perussettiähän toi kuitenkin oli ja helposti tulkittava “tarviiks aina tehdä näin”-kaava. Tai sitte se ei tosiaankaan osannu. Saanemme tietää huomenna. Voiks tää kuitenski olla tavan murkkuilua vaan? Nimim. ei halua tämän johtuvan omasta saamattomuudestaan…
Meillä on ainakin ihan tasantarkkaan tietyt äänet asiat asennot paikat joihin se päässään on yhdistänyt tietyt jutut. Niitä samoja juttuja ei olla kuultukaan uusissa jutuissa. Uusi juttu on se jos vaikka koira onkin yhtäkkiä mun toisella puolella kun eilen kun tassun antamista opeteltiin. Mikä tassu?! Onks se syötävää?
Ja lautassilmiä on harjoteltu täälläkin kun koiralle on hoettu viikko että odota ennenku otat ruuan ja sit se osattuaan hienosti sen 4 kertaa, 5. kerralla lotasee kupille tosta vaan ja en keksi mikä meni vikaan. Ne on välillä niin pieniä juttuja että Jere meillä huomaa jos esim olen eri äänellä sanonut, eri painotuksella, huitasen kädellä kuppiinpäin vaikken tarkoita, katson kuppiin kun ei saisi yms. Noi lukee kehonkieltä paljon enemmän kun mitä ne kuuntelee. Kunnteleminen on helppoo kun ihmiset luulee aina et koirat on kuuroja joten ne kuulee kyl. Mut se oikee homma on koiralla tulkita, mitä se ISTU nyt tarkoittaa, tarkoittaakse istu siihen vai tohon ja pitääks olla skarppina vai istuu pose asennos vai saaks näyttää korppikotkalle joka vaanii ruokakuppiaan kuola valuen. Ei voi aina tietää.
Tottapuhuen ei käy tippaakaan kateeks mun koiria. Mulla koko kroppa elää äkäsen vilkkaasti kokoajan joten vinkit on vaihtuvia jokapäivä mitä nyt pitikään tehdä. Ei oo helppoo olla pien koera.;D
Olisko mahollista et sä oot palkannu sen tollee joskus? Meillä se sekottaa itsehillintää jos samasta kädestä mistä äsken sai namin ku istu, ei yhtäkkii saiskaa ottaa.. Kun koiran äsken voi olla vaikka viikontakanen juttu minkä se on päässään valokuvannut muistiinsa.
Marjut sanoi tämän Perjantai, 17/7/2009 klo 14:02:19 |
On tietty mahollista, että se on yhdistäny sen, että namin saa naksauksen jälkeen ottaa kädestä kuten parhaiten katsoo (vaikkei sitä millään törkimysmeiningillä saa sillonkaan) ja nyt se vaan meinas, että tää on sama juttu – kerta mammalla on herkku kädessä, sen saa ottaa, ku ei se sanonu mitään. Tehtiin me tota sitte eilen ja tänään eikä mitään ongelmaa ollu.. Pitäs tehdä vaa monipuolista yleistystreeniä, ei kai se muu auta..
lintulainen sanoi tämän Perjantai, 17/7/2009 klo 17:01:02 |