Käytöskurssilla ma 1.2.2010

Aiemmat ja tulevat postaukset Terrieri.netin käytöskursseilusta löytyvät helpoimmin valitsemalla sivupalkin aiheet-alasvetovalikosta “terrieri.net”.

Edelliset postaukset: Käytöskurssi alkoi!, Käytöskurssilla ma 25.1.2010 ja Kotiharjoittelua vko 5: paikalla istumista ja seuraamista.

Tämän postauksen kuvat ovat kaverini ottamia.

Jo kävely juna-asemalle oli melkoista tahkoamista elukan kanssa. Se tiesi, tai vaistosi, että nyt ollaan menossa Junaan. Junamatka Hyvinkäälle ei mennyt ihan niin hyvin kuin viimeksi, mutta siltikin paljon paremmin kuin mitä se pahimmillaan on. Rimi lauloi vasta Riihimäellä, kun hirveän yllättäin tuli tekninen vika, kun piti junayksikkö liittää toiseen. Kaverini sitten ystävällisesti tuli hakemaan meidät Riksusta. Tapaaminen pikkubelgin kanssa sujui rauhallisemmin kuin viimeksi, ehkä tästä vielä jotain saadaan aikaiseksi. Ainakin se, että voi nuo kaksi olla samassa kämpässä yhtaikaa niin, että saa mammat juoda kahvinsa rauhassa.

Rimi rauhottui peräti makoilemaan koulutustilaan hetkeksi ennen meidän vuoroamme. Se ei kuitenkaan päästänyt irti ja rentoutunut, vaan heti, kun jotain vähänkin tapahtui, piti nousta tikkana (tai sakemannina) pystyyn. Jotkut koiralliset ehkä tietää sen “*huokaus* okei maataan sitten, on tylsää”-asennon.

Sari tuli sitten kahvikupin kanssa. Kerkesin sanoa että “aa, sulla on kahvikuppi” ja sitten Sari lähtikin hakemaan lattiarättiä… aina niin hyväkäytöksinen, rauhallinen ja ihmisiä kauniisti tervehtivä koirani <3 Ihan kaikki kahvi ei läikkynyt lattialle, mikä varmaankin vaikutti siihen, että saatiin kuitenkin kehuja sitten, kun katottiin, mitä koira oli oppinut lisää.

Rimi taas avitti mua ja antoi ymmärtää vähän liikaa osaamistasostaan, tai siis esitti että hää ny istuu paikallaan vaikka mamma menee pariksi sekaksi sermin taakse piiloon. Tai että hän nyt ainakin kaksi metriä pitää katsekontaktia vaikkei naksu heti kuulukaan. Kuitenkin elukka oli rauhattomampi kuin ekalla kerralla, ja hieman häiriintyi myymälän puolelta kuuluvasta koirien mekkalasta. Ihmeesti se kuitenkin sai jätettyä moiset omaan arvoonsa ja kiinnitettyä huomionsa takaisin muhun.

(järjen valo)

Paikallaoloon lisättiin nyt häiriöksi rauhallisesti koiran toisella puolella koirasta välittämättä kävelevä ihminen. Rimi sieti Saria hyvin, kaveriini tyyppi reagoi taaskin selkeämmin. Niinpä harjoitusta muokattiin koiran mukaan – Sarin liikkuessa pääsin kauemmaksi tai saatoin istuttaa Rimiä pidempään, kaverini liikkuessa taas jäin lähemmäksi koiraa tai lyhensin aikaa. Reeninkiä tarvitaan sille saralle kyllä pal-jon. Jättepaljon.

Rimi osaa palauttaa mamman maanpinnalle turhankin usein. Sari heitti Steve Whitelta, amerikkalaiselta poliisikoira(nohjaaja)kouluttajalta lähteneen 20-20-20-ajatuksen: koira yleistää, eli siis oppii osaamaan, kun on tehty 20 onnistunutta toistoa 20 eri paikassa 20 eri häiriötekijän vaikutuspiirissä. Pitkästä matikasta huolimatta mun sormet loppuu paljon ennen kun koiran koulutus! Enhän minä Rimiltä poliisikoiratarkkuutta vaadi, mutta ois se kiva jos se vaikka joskus yllättävässä äkkitilanteessa tekis niin kun käskettäis. Jos englanti taipuu, niin eräs lemppariartikkeleistani vääntää rautalangasta koulutussuunnitelman tekoa.

Seuraamiseen otettiin uudeksi häiriöksi kaksi eri puolilla koiraa liikkuvaa ihmistä. Jälleen kaverini oli Rimin mielestä kiinnostavampi kuin Sari, mutta silti tyyppi pysyi aika hyvin. Asento oli tiiviimpi parempi kuin viime kerralla, siihen on näköjään kotireenaus auttanut. Tietysti se vähän onkin ideana kun kotona harjoitellaan..

Uutena asiana otettiin käsikohteen alkuopettelu. Rimille tarvitsi pari kertaa naksauttaa, kun se puolivahingossa kuonolla tai päällä osui Sarin käteen, sitten se alkoi omatoimisesti tökkiä. Seuraava vaihe olikin jo meille tuttu, kun mamman naksutinsormi oli hidas. Rimi alkoi “tökkiä” kättä avoimella suulla Odotin naksun kanssa kunnes suu oli kiinni, mutta edelleen koski käteen, mikä auttoi kunnes rupesin taas siinä suhteessa olemaan liian hätäinen. On se vaan tarkka laji.