Pennun etsintä jatkuu

Pentukysely Kolmosen narttu ultrattiin tyhjäksi. En voi sanoa, että haittaisi, koska olen löytänyt jo ainakin yhden kiinnostavan pentueen. Tässä lipsahdettiin jo käyttölinjasten puolelle o.O Mutta yritän valita kasvattajan niin, että se osaa valkata mulle sopivan pennun, eikä sitä suurinta tulevaisuuden lupausta antas mulle… Hukkaan ne huippukoiran ominaisuudet mulla menee, tuskinpa saan ekasta koirasta irti niin paljon kun olis mahollista. Tietenkään en halua mitään surkimustakaan :D Hyvä, terve keskivertokoiranen olis varmaan just passeli.

Pennun hankinta voi olla opettavainen kokemus. Musta ainakin tuntuu, että tästä tulee. Pari kourallista pentukyselyitä pistin, ja niistä on melkein kaikkiin nyt tullu jonninmoinen vastaus. Viisi uupuu vielä. Alkuperäsessä kyselymailissa kerroin, mihin tarkotukseen koiran haluan, että koira on mun ensimmäiseni, ja että haeskelen kasvattajaa, josta olisi apua ja tukea luovutuksen jälkeenkin. Muutama kasvattaja kyseli reilusti lisää, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Monet kirjotti piiiiitkän kattavan asiallisen mukavan vastauksen, mitä arvostan kyllä :) Yhdeltä (jonka koiria olen kuolannu) tuli vastaus, että pentuja ei ole nyt tulossa hetkeen, mutta kerto, mitä asioita mun kannattas kysellä kun olen koiraa kattelemassa. Että näinkin sitä voi oppia! Ja kyllä mä pistän korvan taakse muistiin noita kasvattajia, joilta olen kunnolliset vastaukset saanu. Luulisinpa, että jos tän rumban seurauksena oikee pentu osuu kohdalle, niin tulevaisuudessa tulee toinenkin spk. Hih! Tää täpinöi vieläkin.

Eniten oon yllättyny siitä, että moni ottaa mut ihan tosissaan, vaikka oon käyttiskennelistä kyselemässä ekaa koiraa itelleni. Kaipa mulla oli vaan ennakkokäsityksenä se, että kaikki pitää omia kasvattejaan liian kovina tai vaikeina ekaksi koiraksi, ja tyrmää enskädeltä saman tien. Lisäksi tosi moni tuntuu pitävän itsestään selvänä, että yhteyttä saa pitää ja se on jopa toivottavaa. Miksei missään oikein oo semmosta oikeeta pennunhankintaopasta? Ne muutamat, mitä oon lueskellu, painottaa enemmän koiran ominaisuuksia ja omistajan valmiuksia, mutta kasvattajan valinnasta on tosi vähän tietoa. Jotenkin hassua. Mä kumminkin kaipaan juurikin alottelijana hyvää suhdetta koirani kasvattajaan, ja jonninmoista asiantuntemusta.

Yks pentue on syksyllä tulossa kolmen vartin ajomatkan päähän kotoa. Kiinnostaa kovasti, eikä varauksiakaan siihen ollu ennakolta vielä. Plussaa olis mukava, asiallinen kasvattaja, välimatka, koirien käyttölinjasuus, jopa värit… Oispa hassua, jos kaikki loksahtas kohilleen!

Advertisement

Pentukyselyitä ja tärkeä linkki!

Ja edelleen pennunetsintä jatkuu :D Eihän sitä malta lopettaa kun on jo pari kuukautta melkein joka päivä nuita sivuja kattellu. Rohkaisin mieleni ja pahana ihmisenä kirjotin perusviestin, jonka lähetin hyvässä toivossa muutamaan kenneliin.

Perinnöllisten Sairauksien Tutkimuksen Tuki ry.

Tossa on kovasti tärkeä linkki. Koirien geenitutkimuksella edistetään perinnöllisten sairauksien vastustamista ja siinä onnistumista. Kuhan hauvani joskus saan ni sille tehdään kaiken maailman hyödylliset tutkimukset. Sen olin päättäny tosin jo aikoja sitten. Alkaa siitä, että vien sen välikuvatuksiin puolivuotiaana ja sitte aina sitä mukaa kun ikä riittää niin kuvautan ja tutkitutan. Luonnollisesti toivon tervettä koiraa, mutta uskon tuloksista olevan hyötyä kasvattajille ja harrastajille, ja jos tohon geenitutkimukseen sais ujutettua jollain konstilla verinäytteen, niin jotenkin vaan tuntus hyvältä. Sit ku oon iso ja rikas ja multa odotetaan hyväntekeväisyyttä, ni kylläpä ne rahat suuntaantuu juurikin tommoseen työhön.

EDITTI: haha. En jaksanu oottaa rikastumista ja miksi pitäs? Vähimmäisosallistuminen on tossa 5e/kk ja menee oikeasti hyvään tarkotukseen. Sillä edistetään niin koirien kun ihmistenkin sairauksien selvittämistä. Minä liityin jo jäseneks!

Tärppäs!

Kolmas pentukysely tuotti nyt alustavan varauksen tummimpaan maholliseen urospentuun. Ensi viikolla on ultra, ja jos narttu on tiine, pennut syntyy heinäkuun loppupuolella, ja jos syntyy mulle mieleinen (käytännössä riittää että on uros.. ) niin se kotiutuu sitte syyskuun loppupuolella. Oon ihan täpinöissäni! Meille on ihan oikeesti tulossa koira.. Oon halunnu omaa koiraa jo niiiiiiiiiiiiiiin kauan, nimenomaan saksanpaimenkoiraa, ja nyt voi ainaki puoliksi vaikka ruveta laskemaan päiviä pennun kotiutumiseen. Siihen on vielä kolme ja puoli kuukautta o.O Nyt ku pitää oikeesti ruveta oottaan, ni ohan se järjetön aika! Miten mä kestän?

Nythä täytyy sitten vaan ruveta miettimään, että mistä mä kääräsen rahat pikkuseen söpöliiniin :D 850e menee pelkkään koiraan ja kaikki tarvikkeet päälle.. Mutta Susi lupasi ainakin tarvikepuolessa avustaa jos tarvittee. Eihä mun tarvi ku päästä elokuussa heti hyväpalkkaseen työhön. Helppo nakki?

Kolmas pentukysely

Siinä kävi nyt niin, että haluan mustan tai tosi tumman spk-uroksen. Voi olla, että joudun oottaan sitä ikuisuuden mutta… Harmaa olis tietysti aivan ihana, mutta ehkä sen aika on sitte myöhemmin. Niitä on niin nihkeesti tarjolla. Tämä kolmaskin kysely lähti nimittäin kenneliin, taas kauas kotoa, jossa on heinäkuun lopussa tulossa musta-mustaruskea-yhdistelmästä pentuja (toivottavasti). Harmittaa, että joudun sähköpostilla lähettelemään näitä kyselyjä, kun monet kasvattajat käsittääkseni toivovat puhelinyhteydenottoa. Tossakin kennelissä oli oikein erikseen pentuosastolla puhelinnumero.. Noh, toivottavasti saan edes jotain vastausta.

Pentukysely Kakkoseen sain loppuunmyyty-vastauksen, mutta kasvattaja lupasi silti kertoilla mitä ultrassa näkyy, ei vaikuttanut ollenkaan kielteiseltä ja reilusti kertoili yhdistelmästä. Se pentue kiinnostaa nyt näistä kolmesta kaikkein eniten.

On näköjään tosissaan niin, että jos mikä tahansa ei kelpaa, niin pitää olla yhteydessä kasvattajaan jo noin ikuisuutta ennen kun pentujen isästäkään on tietoa.. On kohta niin monta onkea järvessä, että :D Pentukysely Ykkösen pentujen pitäs syntyä ens viikolla, saa nähdä kuuluuko sieltä mitään. Jos ei kuulu, niin en varmaan rupea kyselemään, kun nuo kaukanakotoa-pentueet myöhemmin kiinnostavat enemmän. Siltä pohjalta, että emän ja isän olen kuvissa nähnyt kennelin kotisivuilla, en tiedä linjoista mitään, olen ettimässä ensimmäistä koiraa jne jne. niin mulla on silti kriteerejä :D

Toinen pentukysely

Kaverin kanssa sovin jo näin vaatimattomat kolme neljä kuukautta etukäteen autokyydistä vähän kauemmas pennunhakuun, jos länsi-Suomesta liki 400km päästä tärppäisi. Tuo kenneli ja sen koirat kiinnostavat enemmän kuin pentuekysely Ykkösen kenneli, ovat enemmän sen tyyppisiä koiria, mistä ite tykkään. Tummia ja, no, koirannäkösiä. Pentue, johon nyt tähtään, syntynee heinäkuun puolivälin jälkeen.

Haluan hauvan ensisijasesti harrastuskaveriksi, näyttelyt ei ole mulle niin tärkeet. Tietty minkäs teet, jos koiran rahkeet riittää muotovalioks niin kaipa se on käytettävä :D Netistä vähän nihkeesti löytää tietoa saksanpaimenkoiran esittämisestä (Myöhempi postaus aiheesta). Niitä karmeita seisotuskuvia kyllä löytyy, ei heti tule mieleen toista koiraa joka niin luonnottomaan asentoon tarvii vääntää tuomareitten mieliksi. Itse tykkäisin, jos koira sais seistä jalat siinä kohtaa mihin ne luonnostaan asettuu, asento voi olla ihan yhtä ryhdikäs ja varmasti oisi jopa näyttävämmän näkönen, kai. En voi tietää, kun ei ole kokemusta. En ole edes rotukehän reunalla kuikuillu koskaan, aikeena tosin korjata tämä ennen kun oma koira tulee.

Mulla tuntuu olevan jokseenkin kovat tavotteet ensimmäisen koiran kohalle jo. Ei musta oo ollenkaan poissuljettu ajatus, että saisin hauvelista koulutettua tokovalion tai käyttövalion vaikka jäljelle. Saapa nähdä sitten, koira opettaa varmasti :D Tipahtaa odotukset äkkiä oikealle tasolle. Eniten harkituttaa se, että koira on melkosen varmasti parempi kun mitä mä olen sitä ohjaamaan, entä jos mä en kehitykään riittävän nopeasti ja ykköstulokset jää uupumaan ku ohjaajasta ei vaan oo? Vaan kaipa mulla on lupa mennä oman koirani kanssa kokeisiin sillon kun itestä tuntuu, että ollaan valmiita.

Ensimmäinen pentukysely

Pistin tänään yhdelle spk-kasvattajalle mailia. Vastaukseksi tuli, että katellaan kunhan pennut syntyy :D Ovat vasta kolmen viikon päästä mahollisesti tulossa maailmaan. Mutta mä oon oikeasti hankkimassa nyt koiraa o.O Kummallinen tunne! En oikein tienny mitä kasvattajalle oisin mailiin pistäny, en oo nuita ennen kirjotellu. Sain kuitenkin kerrottua mitä haluan. Siinä mielessä tuntuu saksanpaimenkoiran pennun metsästäminen jo etukäteen toivottomalta, kun on ekasta koirasta kyse.. mutta ehkäpä ne asenteet on jo jääny unholaan, ettei tyttölaps pärjäis ensimmäisen koiran kanssa? Tai että koiraa ei vois antaa käteen ollenkaan ku ei oo ennen ollu. Oon päättäny pärjätä ja pärjään kans, piste. Voipi käydä niin että pärjäämisen rimaa pitää laskea, jos koira osottautuu fiksummaks kun minä ;) Ei voi tietää.

Kai siinä käy niin, että väkisinkin hommaan puhdasrotusen piskin. Jos päätän innostua pk-kisaamisesta tai näyttelyistä tai molemmista, niin eipä ole sekarotusen kanssa mitään asiaa semmoisiin. Täytyy pitää kuitenkin simmut auki ja surffata palstoilla kattelemassa erilaisia (saksanpaimen)koiria. Kaks kuukautta vielä, ennen kun voi edes hauvaa ottaa, tässä on aikaa mielen muuttua monta kertaa. Vaan mihinkäs se muuttuis tai miksi?