Eka video

Rimi on siis seittemän viikkoa ja yks päivää vanha. Tänään on tähän mennessä siivottu kahdet pissat ja yhet löysät kakat lattialta, koiran masu on löysällä kun olivat herkutelleet mullalla ja hiekalla kasvattajan luona eilen, mutta muuten ei ole mitään sairauden oireita. Reipasta ja uteliasta menoa (ja nukkuu pal-jon). Kevythäkkiin viskasin possunkorvan jyystettäväks, se kanto sen sieltä pihalle ku kävi ensin kerran kattomassa. Viskasin korvan sinne takas ja sittenpä se jäysti sitä vissiin puoli tuntia siellä häkissä. Sikataikuutta!

Tässä kuitenkin tänään otettu video.

Advertisement

Koira talossa, kaikki hyvin

Nyh se on täällä <3 On opeteltu jo putsaamaan pissoja lattialta ja viemään ulos siinä välissä :D Herra Rimi nukkuu pöydän alla mun jaloissani, ei hätiä mitiä. Autossa se vähän vinku, mutta rauhottu aika pian motarin tasasuuteen, ja muutenkaan oo mitään sätkiny. Rauhallinen poika se on, hyvähermonen niin kun pitääkin. Söi ison annoksen pöperöä kun tein, muka tein vähän mutta näytti olevan aika paljon. Alta aikayksikön se kuitenkin siirty pennun mahaan :D Pikkasen viitti jo leikkiäkin. Ulkona sen sijaan tuntuu ujoilevan ja mieluiten vaan kattelee maailmaa mun jalkojeni juuresta. Eiköhän se tästä kun tottuu, rankka aamu takana kun piti siskot ja veljet jättää.

Kirjotan jossain vaiheessa paremmin. Musta vaan tuntuu nyt, että koko ajan pitää olla valmiina juoksemaan pentu kainalossa pihalle, enkä osaa rauhottua vaikka kuinka nään että toinen nukkuu. Mun pitää vaan olla kärsivällinen. Mitä naksuiluun tulee ja muuhun niin sen verran oon alotellu, että huomasin ettei se naksun ääntä pelkää. Jotenki on ahdistavaa tietää, että koira ei ymmärrä mun puhetta, ja että se tekee ihan niin kun sitä itteensä huvittaa. Mistäs se muka olis oppinu niin..

Nyt Rimi käänty selälleen :D Hirmu suloinen!

Tavaraa viime hetkillä

Kash niin. Koiranhaku on sunnuntaiaamuna. Tänään saatiin vihdoinkin semmonen nimikylttinen, joka pistetään pannasta roikkumaan. Etupuolella lukee Rimi ja takana sitte mun puhelinnumero. On se hieno :)

Samalla reisulla piti tietenkin ostaa pari lelua. Toi köysilelu tuli Pedigreen pentupaketin mukana, mä oon ihan mahdoton välineurheilija. Aivan turhaha semmonen oli tilata, mutta mun täytyy kokeilla kaikenlaista.

Vanhemmistakin ostoksista on tulossa kuvia, kuhan vaan saan joskus aikaseks kirjottaa samalla koneella ku mihkä kuvat on tallennettu.

Tietysti tärkeä mainita on tämä hieno viuletti treenipäiväkirja. Toistaseks se on vaan iha tavallinen muistikirja, mutta kuha sinne rupee tuleen sisältöä niin sitte. Kirjakaupan alesta löysin.

Seuratkaas muuten Laras Reflexioner -blogista Mosku-nimisen sakemanninpoikasen edesottamuksia! Ihanasti kirjotettu blogi ja mä oon jo täyttä päätä miettimässä, onko mulla yhteyksiä palomiehistöön..

Koiranpentu on katsastettu!

Pitänee taasen päivitellä, kun viime kerrasta on kulunu aikaa. Käytiin perjantaina kaverin (Rimin kummitädin) ystävällisellä kyydityksellä kahtomassa pentuja. Kamalan sulosia viisviikkosia karvapallerolölleröitä! Vaikkei nua mitään lölleröitä ollu. Me herätettiin ne päiväunilta, kun ovikellot totes meidän ajaneen pihaan, ja tietenkin niillä oli sitten duracel-vaihde päällä noin puoli tuntia. Sitte ne rupes taas tutuilemaan, eikä mekään oltu mitään uutta ja ihmeellistä enää siinä vaiheessa. Pentueen emästä jäi ihan hyvä kuva, ei vierastanu taikka rätkyttäny meitä pellolle, vaan anto meiän rauhassa hiplata pentuja ja pyöriä rouvan jälkikasvun ympärillä. Tokikin sillä oli suuri vierotusoperaatio menossa, ois kai toivonu ne muksunsa saman tien meiän mukaan :D Sen verran ne pienet siinä sitä ärsytti, ettei se voinu juurikaan jäädä paikoilleen seisomaan ilman, että naskalipataljoona hyökkäs.

Mä oisin voinu pakata ne kaikki saman tien autoon ja lähteä kotia niitten kans. Ohan ne vielä ihan liian pieniä, ja kyllä mulla on varmasti kädet täynnä yhenki kanssa, saati sitte että ois noita hulluja yheksän. Pentu on tavallaan valittu, alustavasti, mutta ei niistä ollu ykskään semmonen nyhvö tai ylitsevuotavan päällekäyvä, etteikö kaikki kelpais. Tollon ainaki hyvin tasapäisesti reippaita, uteliaita ja aktiivisia. Musta vaikutti just siltä kun pentujen pitää ollakin, mutta mistäs minä tiiän ku oli eka kerta ikinä. Sanoinko jo, että ne oli kuolettavan suloisia?

Tosiaan mulle kumminki pisti mieluinen silmään, mutta valinta varmistuu vasta sitten, kun polliisisedät käy omansa valkkaamassa päältä ja tavikset tappelee sitte lopuista. Oon mä aika ylpeä pennustani jo etukäteen, että sen veli hyvällä säkällä pääsee valtion leipiin. Ei mitää turhia koiria siis. Ja jah. Jos nuat kelpaa valtiolle niin miksi ei kelpais mulle? Kaipa se nyt jonninmoinen laadun tae on, ei ne mitään pöpipäitä oikeissa töissä voi käyttää.

Nyssäkkä nyssäkkä. Mä kirjotan eri postiin sitte myöhemmin jossain vaiheessa Tuire Kaimion luennosta, uusista tarvike- ja ruokahankinnoistani sekäpäs rustaan Tuikun luennosta muistiinpanot saalisviettikurssin muistiinpanojen seuraksi. Kun vaan saan aikaseks. Mulla on niin kiire oottaa koiraa!