Pelleilyä

Rimin maha oli löysällä pari päivää :( Pikku ahmatti varmaan lisänny ruokavalioonsa ulkoa jotain, mikä ei sitten sopinukaan. Annoin sille ruokaa vaan sillon, kun sillä oli selvästi nälkä (tyypillinen mies: nälkäisenä on ihan turha yrittää mitään), ja sillonkin vaan puolikkaan annoksen. Tänään oli kökkäleet ihan normaaleja taas. Eilen yritin lähteä Rimin kanssa vähän pitemmälle kävelylle, kun oli nätti ilma eikä mulla ollu muuta tekemistä (mitkä kouluhommat o.O), mutta kun piski kulki kun vanha sairas koira ni ei paljon huvittanu väkisin sitä kuljettaa sitten. Aamulenkillä olikin sitten jo terveempää meininkiä, ja rupeaa yleinen ilmekin olemaan jo rimimäinen.

Mä en oikein osaa leikkiä, en koiran enkä pikkulasten kanssa. Kuiteskin innostuin Rimin kanssa versioimaan kahden lelun leikkiä: meillä oli leikkivälineinä vihreä kuminen purupallo ja L-kokonen tyhjä kongi. Sitähän aina sanotaan, että pitäisi tätä touhua tehdä kahdella samanlaisella lelulla, mutta kun Rimi halusi aina sen lelun mikä mulla oli, niin se ei jaksanu välittää siitä, että toinen oli punainen ja toinen vihreä. Pääpiirteittäin meni niin, että kun Rimi tiputti oman lelunsa mun lähelle, mä heitin omani vähän kauemmaksi ja Rimi sai sen jahdata ja innoissaan tuoda takasin. Tie mikä ihmeen noutaja toikin on. Välillä jätkä kokeili, että jos pudottaa puolimatkaan, lentääkö mun lelu, mutta kun ei lentäny, niin hetken päästä se tarttu omaansa uudestaan ja toi. Tykkäsin taas kun selvästi näki, että Rimi varmasti aatteli kouluttavansa mua :D Mitään käskyjä en käyttäny, enkä eleillä avustanu muuta kun sen verran, että mun leluni pysy paikoillaan jos Rimi yritti jättää omansa liian kauas. Muuten ”leikin” omallani kun Rimillä oli omansa suussa.

Vaihtokauppoja ja irrotuksia pitäs reenata kyllä ihan oikeastikin, mutta mulla on taas laiskempi vaihe menossa, ja Rimi on hieman murkku, niin me tehään vaan kaikkea kivaa. Ja vaikken mistään mitään tiedäkään, niin toi leikki ei välttis ole ollenkaan huono idea. Pitäs leikittää pihallakin ja vähitellen ihmisten keskellä. Jos Kennelliitto saa MH-kuvauksesta virallisen ennen kun Rimi kangistuu kaavoihinsa, haluan sen ehdottomasti viedä, ja siinähän pitää leikkiä. Eikssoo kuitenkin ihan normaalia, että omistaja leikkii koiransa kanssa, eikä mitään huijaamista, jos mä leikitän Rimiä häiriössäkin ennen mitään testejä? Mä oon vaan niin rajottunu. Hyvä puoli on taas kerran Rimi, kun se on niin näpsästi innostuva. Sillä nousi kiekat kun leikittiin, mutta nyt se nukkuu tossa ja palauttelee, rauhottuu.

Rimi haluaa lähettää terveisiä tällä kertaa Luksille: Kiitos vaan, nyt tuo mammakin on hurahtanu ja haluaa kokeilla kaikenlaista mitä te teette..

Advertisement

Tyttöjen panta

Rimin huomiopannasta ”meni” pilipalimuovilukko rikki (hihna kiinnitettiin lenkkeihin lukon molemmin puolin, joten ei sillä sinänsä mitään isompaa virkaa ollu), koska koiran hampaat ja ihmisen 75kg askellus lukon päälle sen jälkeen ei ollu semmoinen yhdistelmä, että muovi ois voittanu. Luonnollisesti sen piti hajota kaheksan aikaan illalla, kun elukkaliikkeet oli jo kiinni. Onneksi muistin, että Sokos myy Hurttia, joten juoksin sinne sitten. Ostin puolikuristavan tekstiilipannan, mikä nyt ois ollu hankinnassa tänä keväänä muutenkin. Harmi vaan, että valikoima oli vauvanvaaleensininen pörröpanta ja punainen vähän fiksumman näkönen. Hetken mietin, että pitäskö ottaa se pörröpanta, mutta oli punanen kyllä parempi. Eikä se nyt niin punanen koiran kaulassa oo, kun leveä tummanruskea nauha menee siitä punasen kankaan keskeltä ja peittää suurimman osan. Mutta se on punanen! Oon melkein varma, että Rimi oli vähän loukkaantunu kun pistin ekaa kertaa ton sen kaulaan :D

Rimi <3

Tänään oli mukava lenkki, vaikken uskaltanu ääneen sanoa että hyvin meni, ennen ku oltiin sisällä :D Nähtiin paljon koiria, mutta jouduttiin läheltä ohittamaan vaan yksi keskisnautseri. Jalkakäytävä oli kuitenkin sen verran leveä, että koirien väliin jäi hyvin tilaa. Rimi keskitty hienosti syömään nameja seinän vierestä, ja snautserikin ohitti oikein kauniisti. Osa koirista väistettiin odottamalla taikka kääntymällä toiseen suuntaan tai risteyksestä väärään suuntaan, kun oli kerran mahdollisuus. Tämmöset päivät jotenkin vaan auttaa jaksamaan ohitusreenien kanssa. Iltaruuan naksuttelin lenkillä menemään aika huoletta. Mun pitäs paremmin keskittyä ihmisten ilmottamisen vahvistamiseen, se on jääny jotensakin ihan pimentoon.

Meillä ei ollu kameraa eikä puhelimia mukana (isännälläkään), mutta ai että ku Rimistä ois saanu hienoja kuvia. Pari patsaskuvaa sataman valotolpan vieressä, ku aurinko oli just laskenu ja oli hämärää, mutta ei pimeetä, valokiilassa seisoo musta koira ja kattelee järvelle. Ja sitten tuo löysi parimetrisen oksan, jota piti raahata mukana muutama kymmenen metriä, ja Rimi keksi äkkiä hyvän tekniikan: oksan paksummasta päästä kiinni ja sitten pää sivuttain ja oksa kyljen vieressä kulkusuuntaan. Hyvin toimi, mutta oksan pituus ja haaraisuus ei oikein edistäny pitempää kantamista. Kaikki tuon täytyy kuitenkin kokeilla <3 On se hieno koira aina sillon kun mulla ei mene siihen hermot :D

Aamulenkillä muuten oli tulossa puiston portaita alas joku tuntematonta kieltä puhuva kolmen ihmisen ryhmä, kun minä olin menossa Rimin kanssa portaiden ohi tietä pitkin. Se porukka jäi odottamaan portaiden yläpäähän, antovat meille tietä. Ja äsken, kun tultiin, niin joku nainen hyvin selvästi väisti jalkakäytävältä ajotien puolelle, ei halunnu ohittaa meitä läheltä. Kummassakin tapauksessa Rimi kulki rauhallista kävelyvauhtia hihna löysällä. Mä en kuitenkaan tykkää ajatuksesta, että jotkut ihmiset pelkää (isoa mustaa/&/saksanpaimen)koiraa niin paljon, että väistävät oiein urakalla :( Vieraasta koirasta kun ei voi koskaan tietää, mutta ei kelläkään kunniallisissa ohikävelyaikeissa olevalla (koirattomalla) pitäs olla tarvetta väistää vastaantulevaa koiraa viis metriä sivuun.