Nythän se tempun teki!

Ku mehän muutetaan kohta, ja siellä uudessa kämpässä on semmoinen täyskorkea jääkaappi-pakastin-yhdistelmä :) niin toi mun arkkupakastimeni ei ole enää täynnä ihmisten ruokia. Se meinaa sitä, että on tilaa koiran ruuille! Ja se tarkottaa, että ensimmäinen kuorma Lempimuonalta tulee muutama päivä ennen muuttoa, ja se taas on yhtä kun se, että Rimin ruokavalio vaihtuu tän säkin loputtua barffiin. Kerta mä olen sitä jo pitemmän aikaa miettiny, ja tutkailuni perusteella barf ei olekaan mitään salatiedettä, niin nyt kun pakastintila vihdoin viimein antaa myöten, pistän pyörät pyörimään. Pikkasen, mutta ihan minimaalisen vähän tässä vaikuttaa sekin, että autottomana on se ruokasäkkien raijaaminen hirmu kivaa (nyt vielä muutetaan isomman mäen päälle), niin kun Lempimuona ja Vauhti-Raksu toimittaa kotiin saakka, ne vähentää meidän vaivaa ja säätämistä.

Lihat ja luut tilaan, kasvikset kannan kotiin itse. Kattelin valmiittenkin kasvissoseitten hintoja, mutta ainakin nyt kesällä tulee reilusti halvemmaksi tehdä itse kaupasta ostetuista rehuista. Tehosekotin taikka joku vempele pitää vaan hommata, että saan soseeksi. Tilasin nyt ensimmäisellä kerralla possua, nautaa ja broiskua ja pikkuisen lohta, määrät suurimman arvioni mukaan (3% Rimin painosta) niin että kuukaudeksi pitäisi riittää, ja vähän ylikin mennä. Seuraava kuorma kun toimitetaan vasta heinäkuun tokalla viikolla. En vielä tiedä, tilaanko sen Vauhti-Raksulta vaiko Lempimuonalta vai vähän molemmilta, katotaan, miten ensimmäinen kuukausi Rimillä menee ja minkälaisiksi määrät muodostuu.

Siipiveikoista alotetaan ja siitä sitten monipuolistetaan sen mukaan kun koiran ruuansulatus antaa myöten. Kala ja sisäelimet tulee heti alkuunsa mukaan kerta viikkoon. Jos ötökkä on pystyssä vielä heinäkuussakin, niin sitten tilaan vähän laajemman otoksen eri elukoitten eri osia. Onneksi tuo pakastintila on kuitenkin rajotettu :D

Naksuttelen edelleen tavan nappuloilla, mutta kunhan vaivaudun niin kaipa siihenkin voisi miettiä raakaa tai kuivattua tai peräti kypsennettyäkin herkkupalaa.

Elämisen muutoksia

Meille tarjottiin vihdoin viimein asunnonhakurumban jälkeen yllättäin vähän isompaa asuntoa muutaman kilometrin päästä keskustasta. Enemmän tilaa, paremmat lenkkeilymaastot ja vähemmän liikennekaaosta. Kesäkuun puolivälissä muutetaan, saa nähdä miten elukka selviää siitä ressistä. Olen ajatellut päästä sen suhteen helpolla (ainakin haaveilen niin) ja ostaa tollomussukalle jättikokoisen luun kaluttavaksi muuttoramppauksen ajaksi.

Tänään lähdettiin koko sakki kävellen kattomaan, miltä uuden kodin ympäristössä oikein näyttää. Pari tuntia vierähti, semmoista rauhallista kävelyvauhtia mentiin. Ei ollut liian kuuma, kun vähän aiemmin oli satanut, joten Rimikään ei läkähtyny. Hankintalistalle menee vähän pitempi hihna, kun tuo nykyinen on vähän turhan rajoittava kun ei tarvitse jatkuvasti varoa autoja ja kanssaliikkujia. Eihän sitä hihnalla hallita ja lässynlässynlää, mutta hihnalla saa hyvin paljon häiriötä aikaan ja pitkällä hihnalla enemmän ;)

Rimin kevythäkistä pitäisi päästä eroon. Rimi on yhtä korkea kuin häkki, ja kun se ei siellä juuri mitään muuta tee kuin syö ja säilyttää lelujaan, sitä ei oikein huvittaisi ottaa mukaan uuteen asuntoon. Häkin oviaukon verkko vaan on kahdesta kohdasta halki, että en sitten tiedä tekeekö tolla kukaan mitään. Minä en sitä ainakaan viitti korjauttaa, myyn sitten vaikka huomattavasti halvemmalla jos jollekulle vaan kelpaa. Muutenhan häkkyrä on hyvässä kunnossa.

Meditointionnistumisia ja vähän valitusta ja ihmettelyä

Äskeisen iltalenkin loppupuoliskolla mentiin Rimin kanssa pieneen puistikkoon istumaan. Vieressä menee vilkas tie, mutta sattuneista syistä autoja ei tarvitse laskea häiriötekijöiksi. Elukka vähän aikaa haisteli ja ihmetteli, mutta oli se sen verran lääh että aika pian istahti. Hetken sen jälkeen se pisti maate! *kiitos kiitos*. Nollahäiriö ja lenkin jälkeen melkein täysissä voimissaan (maha löysällä), mutta se pisti maate :) Empiiristen kokeiden mukaan neljä sekuntia pysyy ilman että syötän, se on aika paljon minusta ku tää on kuitenkin eka kerta ikinä.

Jouduin aamulla koirankakkakyttääjän kynsiin, kun Rimi kyykki pelkkää vettä :( Ois rouva tullu vähän aikasemmin ni ois saanu todistaa kuinka kiikutan koirankakkapussia roskikseen. Selitin sille, että nyt on koira niin kipeä että ei oo mitään mitä sais pussiin kerättyä, että mielummin näkisin sen tekevän kikkareita. Kyllä on rankka/tylsä/rassaava elämä joillain kun täytyy kytätä kun vieras koira kyykkii… Semminkin kun olis voinu tulla vähän lähemmäs vielä tuijottamaan, että onko nyt tosiaan aihetta aukoa suutaan. Onhan se kiva, että jotkut viitsii huolehtia muittenkin puolesta, mutta se huolehtimisen kohde tuppaa valikoitumaan vähän kummallisesti.

Eilen illalla mentiin kaverin kanssa vähäksi aikaa Rimin seuraksi koirapuistoon. Se oli tyhjä ku mentiin, muuten ei ois mentykään. Aika pitkään saatiin olla rauhassa, mutta Rimi ei saanu mitään vapaus, vapaus! 120km/h ympäriämpäri -kohtausta. Noh, sittenpä nään että parkkikselle ajaa auto ja auton perä on täynnä liikettä. Otin Rimin kiinni, ku meinattiin lähteä alta pois, ja oltiin niin lähellä porttia ja auto sen verran kauempana parkkiksella, että olis keretty ihan hyvin. Paitti että ku otan kaksi askelta portille niin totean, että portin toisella puolella on kahden noutajan kokonen irtokoiravastaanottokomitea. Omistaja löntysti tavallista kävelyvauhtia perässä, pääsi portille, kysy kumpi mulla on ja päästi elukkansa sisälle. Ku me ei oikein menestytä noin läheisissä yllättävissä koirakontakteissa, niin oli pakko päästää hihnasta irti että Rimi pääsee kattomaan ketä tuli. Ku piskit paineli tarhan toiseen päähän ja me jäätiin portille, Rimi päätteli että mamma jäi nyt liian kauas ja tuli mun luo. Kunnon pehmo mutta ei tällä kertaa todellakaan haitannu. Jäi vaan ihmetyttämään koirien omistajan käytös, päästää ensin koiransa irrallaan puiston portille ja maailmanomistajan elkein vaan tulee eikä edes anna mulle tilaisuutta pyytää että voisi hetken pitää koiransa niin että päästään lähtemään.

Jos jotku niin koiranomistajat on kyllä semmosta sakkia (ainakin täällä) että ei tippaakaan ajatella oman koiran napaa pitemmälle. Minä luen itteni tietysti poikkeukseksi tästä sakista, mutta enpä ole yhtään ylpeä, että kuulun tämmöseen sakkiin. Tollaset tollot pilaa myös ”hyvisten” maineen koirattomien silmissä. Musta vaan tuntuu että ei koirapuistoon voi tulla vaan tollain ihan kun siellä ei ketään olis. Kun minä olin väistämässä rouvan hauvojen tieltä, mikä ei voinu jäädä siltä huomaamatta, ois voinu hoitaa oman osuutensa vähän toisella lailla. Kai. Ehkä toi on ihan normaalia puistokäytöstä? Onneksi ei olla mitään vakipuistoilijoita eikä edes wanna-be.

Mukavaa ja hauskaa vappua kaikille!

Kyllä on taas yks niin turha juhla kun vaan ikinä olla voi. Ku tiedetään että suomalaiset on juoppoja eikä osaa juotuaan käyttäytyä eikä ota ketään huomioon, niin pitää vielä yhteisesti sopia joku ”vappu” että saa oikein yleistä hyväksyntää sille että vetää kännit ja käyttäytyy ihan miten sattuu ja rikkoo pulloja ja kuseksii ja oksentelee keskelle jalkakäytäviä. Hauskaa vappua vaan!

Kovasti aina keväisin valitetaan siitä, että on koirankakkaa siellä ja koirankakkaa täällä ja yäk hyi. Jos Minä kerään koirani jätökset niin Sinä voisit jättää sen pullon rikkomatta katuun ja Sinä voisit viedä kebab-annoksesi kääreet roskikseen ja Sinä voisit juoda baareissa tai kotona ja jättää öykkäröimättä ohikulkijoille. Kellekään tule ikinä mieleen minkälaista koiran hengen ja terveyden (plus omistajan hermojen) vaarantamista se on kulkea kakattamassa koiraansa? En minä tonne ulos mielelläni mene tommosen ”juhlan” jälkeen, kun ei niistä kävelyistä voi nauttia kun jatkuvasti pitää vahtia, ettei koira astu lasinsiruihin tai syö yhtään mitään idioottien jättämiä jämiä, kun niitä herkkuja jotkut kuulemma ensin myrkyttäävätkin ennen kun jättävät koirille. Kerta on koiranomistajan vika, että joku astuu koirankakkaan, on roskaajan ja ”juhlijan” vika, että mun koirani voi syödä jotain sopimatonta (kuten ketsupilla päällystettyä foliota yms terveellistä) ja joutua eläinlääkärille. On hirmu hauska ronkkia kaikenlaisia yllätyksiä koiran suusta.

Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!