Sosepäivä nro 2

Oli aika tehdä lisää kasvissosetta elukalle. Päätin pikkuisen tiputtaa kasvissoseen määrää, entisen noin 210g:n sijasta annan n. 190g. Hurja pudotus. Aivan mutulla, kun pitää jotenkin kompensoida yhtäkkiä lisääntynyttä nappuloitten syöttämistä (niitä voi hyvinkin mennä kaksi kourallista päivässä ihan vaan naksutellessa, kamalaa kauhiaa. Mamma on niin laiska reenaamaan, ettei mene enempää.) ja sen vaikutusta jätösten koostumukseen. Katsotaan miten käy.

Tällä kertaa soseeseen tuli pari isohkoa jäävuorisalaattikerää, desin verran mustaviinimarjoja, puoli desiä vadelmia (tyhjensin rasianloppuja jääkaapista :D), rasiallinen herkkusieniä (ostin ihan vaan koiraa varten), muutama valkosipulinkynsi, kolme omenaa, yksi kiivi, jonkun verran ananasta (tyhjensin hedelmävatia…), puoli pussillista pakastepinaattia ja yksi iso porkkana. Mustaviinimarjat lainasivat myös vääränvärisille kasviksille kauniin violetinpunaisen värinsä, joten tällä kertaa kasvissose on sitten violettia. Tuskin koiraa se väri kiinnostaa kummiskaan, jos hajun puolesta kelpaa. Ite en tykkää sienistä enkä valkosipulista, jotta oli hauskaa sitten seistä soseastian vieressä ja pussitella, oli sen verran vahva haju.

Uskallan sen takia pistää soseeseen sitä mitä kaapissa on, että kerralla vaivaudun ahertamaan juurikin/korkeintaan kahden viikon pöperöt, ja tuonikäisellä elukalla on kuitenkin kolme neljä viikkoa aina aikaa saada monipuolisesti kaikenlaista. Kolmenkin viikon aikaraamiin tulee siis välttämättä kahta erilaista sosetta. Koska toi ei ole allerginen eikä nirso, mä aion tehdä kasvissoseet aina niistä aineksista, joita sattuu käsillä olemaan. Terveen koiran ruokkimisen ei pitäisi olla mitään salatiedettä, ja kunnes Rimi toisin todistaa, aion tätä ajatusta vaalia.

Sekalaisen sisällön kilohintaa en jaksanut laskea, mutta jäävuorisalaatti maksoi tällä kertaa 1,59e/kg kun se viimeksi oli tasan euron kilo. Taas sain aikaiseksi neljäntoista päivän soseet, mutta annos on pikkuisen pienempi. En tälläkään kertaa pistänyt vettä soseuttamisen helpottamiseksi, mutta hoksasin, että soseastian pohjalle kertyy valmiista soseesta nestettä, jota voi tarvittaessa pistää kuivempien ainesten sekaan.

Mitä mä teen sitte tolle soseelle, jos ötökkä ei sitä syö? En sitä muuten epäilis, mutta ku se on monissa samanlainen kun minä, enkä mäkään tykkää sienistä :D

Note to self: Seuraavaan liha&luu-kuormaan pitää muistaa tilata merileväjauhetta. Muuta ei nyt ole tullut mieleen muitten kokemuksia lueskellessa, mitä meidän ruokavaliosta puuttuisi. Lihaista rasvaa (vaiko rasvaista lihaa?) voisi tilata ihan kokeeksi, että tarvitaanko me semmoista. Hyvinpä tuo on näyttänyt  voivan näilläkin eväillä. Mun hauvani on elossa eikä edes kituuta, vaan voi silmämääräsesti hyvin tämmösellä suurpiirteisruokinnalla! Voitte uskoa, että olen kytänny pienimpiäkin muutoksia ihan mielialaa myöten.

Advertisement

Juhannuspäivää!

Aamulenkki oli kummallinen. Rimi kulki ihan käsittämättömän nätisti aluksi. Sitten se näki lenkkeilijän, ja toisen, ja sitten se päätti, että toi on pelottava ja että mä lähen nyt kotiin. Minä vaan olin sitä mieltä, että kylläpäs jatketaan matkaa, ja jatkettiin kanssa. Tuli lisää lenkkeilijöitä ja nekin oli Rimin mielestä ihan kummallisia. Sitten piti sätkyillä, kun oli pari pikkukoiraa liikenteessä, eikä me oltu edes lähellä. Mä olin naksuttelutunnelmissa, joten palkkasin vilkuilusta ja lähellä olemisesta, ja kaipa se rauhoitti, kun loppulenkki menikin sitten taas niin mahottoman hienosti. Murrosikäset, ota niistäkin sitten selvää.

Tilasin ennen muuttoa ihan Ameriikoista asti Leslie McDewittin Control Unleashed -kirjan. Sen piti matkata minimissään 20 päivää meren yli, mutta posti toi sen jo torstaina :) Olen sitä sitten lueskellu, ja ku on muuttohässäkät lähestulkoon ohitse, niin olen taas innokkaampi reenaamaan tota elukkaa. Kyllähän se meinaan paljon töitä tarvittee, mutta ku tietäs että mikä on murkkuilua ja mikä on sitä, että se ei osaa, ja mikä on sitä, että se ei tee vaikka osaakin. Rupesin siis työstämään uudestaan nimentunnistusta, katsekontaktia ja rauhallista istumista ja ulkona luoksetuloja. Kaikki semmosia käytöksiä, että ei ne ainakaan hinkkaamalla mene pilalle. Mun pitää kiinnittää erikoishuomiota vahvistetiheyteen. Ihan turha väittää, että koirakirjojen lukemisesta ei ole hyötyä, ainakin ne innostaa tekemään ja kokeilemaan koiran kanssa sellasia juttuja, mitkä on jääny vähemmälle.

Ruokintahuomioita taas. Tällä hetkellä Rimin nenä vuotaa vähäsen, silmät samoin, mutta anturat ja turkki on tosi hyvässä kunnossa. Jätökset on näiden muutaman tehonaksuttelupäivän seurauksena suurentuneet. Naksutusnappuloita on kuitenkin vajaa kymmenen kiloa vielä jäljellä, ja minähän syötän ne kun olen ostanukin. Rimi syö edelleen halukkaasti, vaikken vaivaudu sekottamaan liha-annosta kasvismössöön. Ainakin mun silmääni näyttää, että tuo olisi saanut vähän massaa ”oikeisiin kohtiin”, mutta voihan se johtua muustakin kuin pelkästään ruokinnasta. Kauluskarvatkin ovat kasvaneet sen verran, että vieraatkin huomaavat. Tulee siitä hieno uros :)

Uusi koti :)

Hyvää yötä :) Toista iltaa uudessa kodissa ihan oikeasti asumassa. Tänään käytiin varovasti jo mettän puolella lenkillä, ja tää on aivan ihannepaikka asua koiran kanssa. Oikeasti. Joku kaupungin keskustan puisto on niiin kaukana kerrostalolähiön mettästä, että ei oo tosikaan. Kadun varrella kasvaa villiraparperia ja siitä kymmenen metriä mettään kukkii puolukat mustikanvarpujen seassa. Kakkapussiautomaattia en ole nähny lähimaillakaan, mutta semmoisen ilmestyminen ei välttis olisi huonompi homma, kun kaikki ei vaivaudu koiraansa mettän puolelle kävelyttämään. Pitää olla tämmönen hullu sakemanni-ihminen, että vaivautuu edes sille valmiiksi tallatulle polulle, näköjään.

Lenkkimaastojen lisäksi toinen erittäin positiivinen huomio on (näiden kahden päivän kokemuksella) olleet toiset ihmiset. Päin vastoin kun keskustassa, täällä ei oo kellään ollu tarvetta kävellä meitä päin tai meidän läpi tai kokeilla, että tekeekö toi ötökkä jotain. Kaverini oli koiranhoito- ja kuskaustehtävissä muuttopäivänä, ja raportoi lenkin jälkeen, että joku koirakko oli heidät nähdessään päättänyt vaihtaa suuntaa, ja tänään kun ite olin tuon kanssa ulkona, sauvakävelijä vaihtoi jalkakäytävän puolta hyvin selvästi, mutta hymyili kun tultiin kohalle. Outoa, niin outoa. Ehkä ne on vaan vieraskoreita, ja parin viikon päästä kukaan ei enää vaivaudu väistämään ainakaan siksi, että ollaan sen näkösiä ettei ne oo ennen nähny.

Täällä on niiiiiiiiiiin rauhallista. Miinus taikka reenin kannalta plussa on älytön koiratiheys. Tässäkin kerroksessa on aika varmasti kahessa kämpässä koira, ja lähitaloissa on varmaankin jokaisessa useampi. Aamulenkillä mentiin tän saman kadun toisen pään yhden talon pihan poikki (polkua pitkin, ei, en kusettanu koiraani teitin nurmikolle) ja pelkästään sen takia alkoi toisesta ja kolmannesta kerroksesta räksytys. Kattelin, mutta en nähny niitä koiria, mutta on varmaan kiva niitten kanssa asua, jos pelkkä läpikulku saa mekkalan aikaan.

Meillähän on nyt parveke, ja eilen kun oli kuuma, niin pidettiin parvekkeen ovea auki. Rimi keksi, että parvekkeen ulommaisten kulmien raoista näkee pihalle! Voi kytätä kaikkea! Totesin, että en halua tuolle semmoista tapaa, joten harrastin ääniavusteista keskeytystä á la Victoria Stilwell ja toimihan se :) Silleen, että ei tarvinnu kun ehkä parisenkymmentä kertaa olla sihisemässä ja taputtamassa olkkarin puolelta. Tänään ei ole tarvinut kokeilla homman tehoa, kun on ollut turhan tuulinen päivä mun mieleeni, mutta eilen illalla (ennen ukonilmaa) Rimi jäi ihan suosiolla partsin ovelle vaan istumaan, eikä mennyt kytikselle. Muutaman kerran tuo on meinannut kommentoida ulkoa kuuluvaan koiran haukuntaan, mutta aika helpolla se on jättänyt siihen puolikkaaseen urahdukseen. Isoin pois opetettava asia on ”älkää jättäkö mua tänne, mä haluun mukaan, mä tuun mukaan, jätättekste mut nyt, mä haluun mukaan, mitä nyt tapahtuu”-vinkuna kun joku lähtee ovesta joko aikomuksenaan ottaa Rimi mukaan taikka ei, ja vastaava ”nyt se meni eikä ottanu mua mukaan, mä halusin mukaan, tuleeko se ikinä takas vai hylkäskö se mut :(”-vitinä sitten kun ko. henkilö has left the building. guaaaaaaaaah. Annan tolle viikon aikaa sopeutua ja siinä ajassa on paras ruveta tajuamaan, että me asutaan täällä ja että maailma ei kaadu vaikka yksi lähtee ja toinen jää, ja että vikisemällä ja hermoja raastamalla ei edelleenkään saa koskaan yhtään mitään tapahtumaan. Isäntä povaa meille jo häätöä, mutta onneksi vikinää kestää ehkä maksimissaan minuutti. Voitte siis kuvitella eiliset konsertit, kun jatkuvasti joku ravasi sitä ja tätä kantamassa…

Havaintoja ruokintamuutoksen vaikutuksista

Kolmas päivä raakaruoalla menossa. On tietenkin aivan liian aikaista sanoa yhtään mitään vaikutuksista, mutta silmin havaittavia muutoksia on kaksi: koira nauttii syömisestä ja sitä olotilaa kestää kauemmin kuin nappulan hotkimiseen mennyt 15 sekuntia, ja kikkareet ovat hurjan paljon pienempiä ja jonkin verran kiinteämpiä. Jos olisin pätevä, päättelisin, että ruoka maittaa ja sulaa hyvin. On myös mahdollista, että viimesimmän nappulasäkin aikana ilmaantunut silmien vähäinen vuotaminen on lakannut. Nyt mennään vaan mutulla.

Vaikka mitään muita muutoksia ei edes tulisi (Rimissä nyt ole erityisesti ennenkään mitään oireita ollut), niin pelkästään tuon syödessä välittyvän fiiliksen takia olen supertyytyväinen, että luovuin nappuloista. Tuo on ihan kun eri koira! Erityisesti broiskunsiipien pureskeleminen iltaruuaksi rauhottaa tota ihan selvästi. Edelleenkin se syö rauhallisesti ja nätisti ihan kun ranskalaisessa gourmet-ravintolassa ruokailis. Wauh.

Eka raakaruokapäivä

Aamupalaksi haukea ja kasvissosetta, pellavarouhetta, nutroliinia ja maitohappobakteeria. Toivon todella, että Rimin maha sopeutuu luitten olemassaoloon tosi tosi äkkiä, mutta varoiksi annan maitohappobakteeria kuitenkin. Äkkiähän se selviää. Ite piti lähteä töihin ennen koiran ruoka-aikaa, mutta kuulemma oli syönyt hyvin ja tukehtumatta, pyöritellyt kalanpalasta ympäri olkkarin mattoa vaan.. Jeps, annoin palasena, en jauhanu. Jos kissakin voi syödä kokonaista kalaa (vaikka toi nyt oli kuitenkin vaan pala) niin kyllä täytyy koirankin siihen pystyä. Ja pystyhän toi.

Iltaruokana oli n. puoli annosta broilerinsiipiä, kun Rimi söi kolmannen siiven selkeästi hitaammin kuin kaksi ensimmäistä, että meinasin mahan tulleen jo täyteen. Voi tietty olla, että se vaan nautiskeli. Ihan hienoa, että tommonen raakaruokailu selvästi vaikuttaa koiran mielialaan. Nappulat toi vaan veti alle viiteentoista sekkaan kupista, kun yhtä siipeä se malttoi syödä ainakin kakskytä sekuntia. Söi tosi nätisti, ei tarvinut pitää toisesta päästä kiinni. Ensin se nuoli, sitten se pureksi sen suussa mössöksi ja sitten nieli. Tietty välillä piti pudottaa matolle, mutta se kuuluu asiaan.

Toristusaineistoa:

Kasvissoseen aineksia

Olipas mukava kauppareissu :) Tyhjennettiin läheisen cittarin heviosastoa. Laadukkaasta koiranruuasta saa nykyään plussapisteitä, kun ostaa raaka-aineet ihmisten ruokakaupasta! Tietysti saadaan vastaavasti bonusrosentteja, kun haetaan toisenvärisestä kaupasta. Blaa blaa.

Kumminkin koiran kasvismössöön etsiskeltiin semmoisella periaatteella aineita, että kunhan kilohinta oli järkevä ja itse tavara koiran syötäväksi kelpaavaa, se päätyi koriin. Koiran osuudeksi jäi viisi euroa (mikä on minun mielestäni todella, todella vähän), ja sillä saatiin sentään 1,77kg jäävuorisalaattia, 250g pussi kukkakaali-porkkana-herne-sekoitusta, pari banaania, yksi kesäkurpitsa, muutama omena ja puolikas kokonaisesta ananaksesta (me ihmiset syödään se toinen puoli) sekä 400g pussi pellavarouhetta. Kun mun laskujen mukaan Rimi tarvitsee/syö joka tapauksessa 200-300g sosetta päivässä, noista saa aikaiseksi liki puolen kuukauden soseet. Kesän halvat hinnat ja vielä halvemmat tarjoushinnat kannattaa kyllä hyödyntää!

Pellavarouhetta ajattelin antaa joka päivä ruokalusikallisen näin alkuun, katsoo sitten jos jostain syystä ilmenee että tarvisi antaa lisää. Nutrolinia menee niin kauan kuin sitä meillä riittää (yksi pullo on vielä) ja sen jälkeen hommailen sitten kaiken maailman öljyjä ja rasvoja, joita viikon sisään saa vähän erilaista joka päivä. Yritän muistaa, että monipuolisuus on tässä homman idea. Onneksi tiedän jo Rimistä, että se syö mitä kuppiin laittaa, eikä mitään allergioita ole ilmennyt, niin ei ole aikomustakaan aloittaa varovasti esimerkiksi salaattisoseella, vaan sitä maustetaan alusta asti. Tää ensimmäinen sosesatsi on aika hedelmäistä (1/3 noin), tehdään seuraavasta sitten vihannespitoisempaa. Lempparin kuorma tulee jo ylihuomenna, ja nappulasaavin pohja pilkottaa..

Mössäilyä varten hommasin tämmöisen.

Edith-täti: Sosetta tuli 14 päiväannosta, ja laskeskelin yhden annoksen hinnaksi naurettavat 0,32e ja kilohinnaksi 1,28e. Alle puolet siitä, mitä valmis sose maksaa. Tietty tulee oma työ päälle, pussituksineen meni parisen tuntia, kun tolla masiinalla ei kuitenkaan voi mitään suurta määrää kerralla pyörittää. Olen aika tyytyväinen itteeni! Ja Rimi istui soseastian vierellä ja lipo huuliaan.. eihän koirien kuulu pupunruuasta tykätä.

Murkunomistamisen autuus

Mietiskelin koirapalstaillessani, että mitä kaikkea tolle muurahaiskarhun penikalle on oikein tullu höpistyä kaikkea, ku ollaan kahestaan oltu lenkillä perusmurkkupäivinä:

• ”jos et nyt lakkaa pelleilemästä niin annan hihnan seuraavalle vastaantulijalle” – ei vaikutusta koiran käytökseen :D
• ”nyt kävelet kunnolla tai sidon sut lyhtypylvääseen ja jätän siihen” – ei pienintäkään vaikutusta koiran käytökseen..
• ”variksetkin nauraa ku tollain riekkuat” – varisten käytös muuttu räkättävämpään suuntaan ja koira riekkusi sen takia enemmän vaan
• ”jos nyt et rupe oleen niin kun ihmisten ilmoilla ollaan ni käännytään takas” – ei vaikutusta koiran käytökseen, mutta mutta kummallinen mun olkapään ja hihnan pään välissä oleva uloke venyi hieman

Tommosia ku juttelee, tajuaa erittäin selvästi, että elukka ei ymmärrä suomea sanaakaan. Ihminen on jalostanu koiraa seurakseen ties kuinka monta sataa vuotta ihan tarkotuksella, eikä se vieläkään ymmärrä puhetta. Jos tohon ois joskus joku antanu jotain määrärahoja, ois tutkimusavustushanat menny kiinni jo aikoja sitten. Omaa kehittymistä koiranomistajana tietty auttaa, että on pakko miettiä jotain muita kommunikointikeinoja, kun lahjonta ja kiristys (sanallinen tietty) ei auta.

Kello on 23.13 ja moon hieman väsyny :D Rimi lähettää terveisiä. Tämän postauksen materiaalia kerätessä ei vahingoitettu koiria, vastaantulijoita, lyhtypylväitä eikä variksia.

Rimi-neiti

Eihän sitä sais pientä kiusata, mutta ku tuo päätti ruveta neiteilemään. Aamulla meni sateessa aamulenkki ihan ok, mutta äsken illalla ko tuulee niin ettei meinaa itekään pysyä pystyssä, Rimillä oli kiire ensin tien toiselle puolelle puistoon tarpeilleen ja heti ku luvan sai nii hirveellä kiireellä sisälle. Se tulee reippaasti ulko-oven eteen istumaan vaan sillon, kun se itse oikeasti haluaa sisälle. Yleensä sillon vaan ku sillä on nälkä. Nyt sitä selvästi inhotti, että korvaan tuuli :D Pisaratkin änkee noita lörpättimiä pitkin inhasti korvien sisälle. Luimuilee vaan ja ravistelee välillä tuolla pihalla. Pikkukakarana syksyn sateissa oli niin ku ei ois ollukaan, nyt siitä on tullu niin fiiniä, niin fiiniä :D