Ollaan me vielä elossa

Hei ja moi!

Mamma ei saa päivitettyä tätä blogia. Sillä on kirjotusblokki, koska sen pitäisi tehdä seminaarityötä. (Ei se tee.) Sen sijaan, että se tekisi mun kanssa naksutusjuttuja, se vaan lukee niitä kirjoja, koska sen pitää kirjoittaa niistä. Ihmiset on outo. Luulen, että mamma on vielä keskimäärästä vähän oudompi. Se ei esimerkiksi tykkää, että kun läppäri on sohvapöydällä, änkeän sen ja läppärin väliin istumaan, mutta pitää mun nähdä, mitä se kirjottaa! Monta kertaa oon kuonolla näyttäny, että tossa on virhe ja tohon pitää kirjottaa vielä lisää, mutta se husii mut pois.

Olen kuulemma muuttunut kenguruksi. Hypin vaan, kun innostun. Välillä hypin, jos siltä tuntuu, ja välillä hypin, kun turhauttaa. Ärhennän kovasti koirille,  mamma on sitä mieltä, että ois mun kannalta kannattanut jäädä keskustaan asumaan. Siellä on enemmän menoa ja meininkiä, enkä ole tottunu rauhaan ja hiljaisuuteen. Eniten mammaa kai häiritsee pomppiminen, mutta en minä sille mitään voi. Bojoing!

Mamma haluaa kuulemma taas kirjottaa. Oikeasti se menee Facebookkiin kattomaan, onko se saanu uusia huomautuksia.

Pomppimisiin,
Rimi

Mun lopputerveiset: Kukkahattuilijoille (myös tämmöisille hengessä mukana oleville saamattomille) on perustettu foorumi. Sekä lukeminen että kirjottaminen vaativat rekisteröitymisen. Toivotaan asiallista ja vilkasta keskustelua samanhenkisten ja niiden vähän aktiivisempien samanhenkisten kesken.