Läheltä piti

Meinattiin sitten jäädä auton alle. Rimi istu nätisti mun vieressä oottamassa, kun ensin meni yksi auto yhteen suuntaan ja sitten toinen auto toiseen. Katoin rauhassa että ei tuu ketään ja lähettiin ylittämään tietä, samoja askeleita joku vieras rouvakin. Sittenpä sattumalta tajuan, että nyt tulee auto ja kovaa, ja nappaan Rimin valjaista takasin pientareelle. Muutama askel oltiin keretty suojatielle ja hullukuski ajoi onneksi keskempänä kuin reunempana tietä. Jarruttihan se sitten, keskelle suojatietä pysähty. Me annettiin sen kuitenkin mennä ensin.

Pelästyin ihan tosissaan vaikka eihän siinä mitään käyny. Ihmettelen sitäkin, että tajusin repiä Rimin takasin (no yllätys ettei se kyllä ite osannu sitä arvostaa) eikä elukka ollu lähteny kun tykin suusta ”minä eka”-meiningillä, muuten ois entinen koira. Toi suojatie on mäen päällä, mutta ei heti ylämäen jälkeen. Sitä ennen tosta suunnasta on sitä paitsi toinenkin suojatie risteyksen toisella puolella.

eMulle muistaakseni opetettiin autokoulussa, että se suojatie merkkaa jotain. Tyyliin että siitä voi jalankulkijoita ja pyöräilijöitä mennä ja silleen tarvis ajaa, että ne ei kuole jos sattuuvat näin tekemään. Minäkään sieltä mitenkään yllättäin tullu, ja näkyvyyttä oli jos niitä silmiä ois halunnu käyttää. Autokuskilla on oikeus tehdä ihan mitä vaan ku on isompi kone alla (toi oli tila-auto, joten ois minustakin tullu rusina)? Mitäs niistä jalankulkijoista, saatika pienistä lapsista (joita täällä vilisee, vaan onneksi tällä kertaa ei tässä risteyksessä) ja koirakoista.

Uutta vuotta vaan.

Advertisement

Päivän hyvä työ

Koiranomistajista on paitsi haittaa myös hyötyä ;) Interwebsissä on tarjolla tavattoman pitkä ruokintakysely, jonka vastaukset hyödynnetään Helsingin yliopiston tutkimuksessa. Toisaalla voi ilmoittautua harjoitusavustajaksi koirankoulutukseen. Harjoitushenkilöpankki on ihan alussa vasta, itse ajattelin seurailla ensin sivusta, miten homma lähtee pyörimään. Ideaa kannatan ehdottomasti.

Terve kun (joulu)pukki

Terkkuja vaan eläinlääkäristä! Käytiin eri lekurilla kun aiemmat kolme kertaa, koska tämä toinen on ainakin kolme korttelinväliä lähempänä meitä kun vanha hyväksi havaittu. Eläinlääkärisetä oli mukava, ensinnäkin siksi, että toimenpidehuone oli pieni ja ahdas ja siellä oli paljon tavaraa, joten Rimi rauhottu nopeesti eikä tarvinut nuuskuttaa vuosikausia. Toisekseen ell antoi Rimille kohtuullisen ajan paikan tarkistusta varten, ja piski sai itse kiivetä tutkimuspöydälle, joka ei ollut korkealla eikä liukas! Parinkymmenen sentin korkeudella lattiasta ja tassut pitivät, mitä ikinä pinta sitten olikin.

Ohjelmassa oli punnitus (35,55kg), purennan tarkistus (ok), korvien tarkistus (ok, kiitos raakaruokinnan), kivesten tarkistus (ok, nimmari rekisteripaperiin toivottua koetulevaisuutta varten), kiltteys (ok), kaksi piikkiä (kennelyskä, rabies, penikkatauti ja maksatulehdus, koira edelleen kiltti). Lisäksi piti rähjätä komeasti bernille kahteen otteeseen (ei ok). Rahaa paloi 61,60, mutta rokotukset ovatkin voimassa kolme vuotta (paitsi kennelyskä vuoden ja joku toinen kaksi), jos ei koe/näyttelyvaatimuksien vuoksi tarvita aiemmin vahvistuksia. Seuraava ell-reissu on kuitenkin jo keväällä kuvatuksia varten. Hienointa kuitenkin oli, että Rimi antoi lekurin tutkia, vaikka vähän hermostunut olikin.

Käveltiin sinne ja takaisin. Satunnaisesti Rimi jopa käveli vierellä ja vielä harvemmin edellä vetämättä… Valjaat toimii kyllä, mutta niin vaan hihna välillä oli jalkojen ympäri sotkussa. Eipä sitä kai voi estää millään. Nyt jätkä nukkuu olkkarin oviaukossa varmaankin suht tyytyväisenä. Rokotuksista ei tullut tälläkään kertaa mitään reaktioita, mutta emännän sikapöpörokotetun vasemman käden lisäksi on myös oikeanpuoleinen sijaishihnakäsi kipeä. Tua vaan saa lisää virtaa moottoriin kun pakkasasteet lisääntyvät, mikä toisaalta taas ei haittaa, kun emäntäkin tykkää pakkasesta enemmän kun helteistä.

Vieläkin riekutaan

Mun syysstressini alkaa olla paketissa tältä vuodelta, jotenka on aika herätellä blogia henkiin. Unteeksi kaikki 0,75 lukijaani!

Rimin sisaruksia on kuvailtu tänä syksynä, terveitä ovat olleet :) Olen aatellu kuvauttaa Rimin keväällä, kun musta tua on hieman keskeneräinen vielä, niin kun onkin. Korkeus alkaa olla kohillaan ja tassutkin näyttää jo sopusuhtasilta, mutta edestä katottuna toi on littana. Voi tietysti olla, ettei leveyssuuntaan ehdi tapahtua mitään muutamassa kuukaudessa, mutta kun tänäänkin eläinkaupassa joku ”sakemanni-ihminen” veikkas tota 8-kuiseksi muutenkin kun vaan ötökän käytöksen perusteella.

Eläinkaupasta ostettiin Rimpulalle sen ensimmäiset valjaat, Hurtta Pro:n y-malliset mun ulkoiluhousuihin mätsäävän väriset harmahtavan vihreät. Satasenttiset ostettiin, koska 90-senttiset oli hienoisesti naftit. Näissä on vielä kasvunvaraa, mutta ei kuitenkaan pyöri päällä, joten kelpaa. Heijastinviirut on samalla lailla kun Hurtan pannoissakin ympäriinsä, jotta näkyy vähän paremmin pimeässä tua. Lisäksi ostettiin semmonen 30cm pitkä heijastinjatkopala hihnaan. Parasta tietysti oli se, että kassalla myyjä sanoi jotain tuplabonuspäivistä kanta-asiakkaille, ja valjaiden hinnasta lähti 20% pois, vaikkeivät kalliit olleet alun perinkään. Rimin mielestä parasta oli Hulja Käälmekobla, joka vinkuu kun sitä puree kaulasta. Rimi vitisee sille takasin, en tiedä miksi. Ehkä sitä ärsyttää se vinkuna, meitä ei vielä…

Koulutuksellisesti ei olla edistytty minkään asian suhteen yhtään mihinkään, koska ei olla treenattu tarkoituksella yhtään mitään. Lupaan ryhdistäytyä joululomalla.

Perjantaina mennään hakemaan pikkaisen myöhässä rokotukset joulun kunniaksi. Yritän saada tuan ötökän punnittua, jotta tiedetään, paljonko se painaa. Barffataan edelleen sillä tavalla, että reeninameina on Frolickeja, koska en ole saanut aikaiseksi paloitella ja kuivata pakkasessa asuvia sydämiä ja maksoja. Tuntuu, että pitäisi enemmänkin satunnaisesti syöttää esmes leivänkannikoita, riisinjämiä ja muita viljatuotteita, ettei maha niistä aina turhaan menisi löysälle jos vähänkin saa.