Rimi-murkku

Vieläkö 1½ lukijaani muistavat Terrieri.netin koirakoulun? Koulutustilojen vuokrasopimus päättyi toukokuun lopussa, ja minua ja Rimiä opettanut Sari pisti oman koirakoulun pystyyn Mäntsälään. Tällä tietoa näyttää siltä, että Rimin kanssa ei ihan heti ehditä sinne käymään, mutta Koirakoulu Välkky on kuitenkin semmoinen paikka, jonne kannattaa suunnata, jos ajatukset ovat vähääkään samoille urille päin kun mitä minulla on koiran kanssa olemisesta.

———————————-

Hellepäivät ei ole sen paremmin mun kuin Riminkään suosikkikelejä. On liian kuuma niin ulkona kuin sisälläkin, onneksi illalla viilenee kun ilta-aurinko kääntyy paistamasta sisälle kämppään. Aamulla on liian kuuma jo aikaisin. Elukka tuntuu läkähtyvän heti miten kun ulos päästään, vaikkakin se on jonkun verran nyt tottunut kuumuuteen. On mahdollisuuksien mukaan tehty pitemmät lenkit viileempänä hetkenä tai ainakin yritetty valkata varjosempia reittejä. Kieltämättä on kiva, että aika suuren osan lenkeistä koira melkeen laahustaa kun ei vaan kuumuudessa viitsi kohkata edellä :)

Kun on riittävän kuuma, Rimi alkaa ikään kuin hyppiä seinille sisällä. Mahdolliset syyt ovat kuumuus (erittäin todennäköinen) ja ulkoa kuuluva lasten mekastus (varsinkin viikonloppuisin jat-ku-vaa), ja kun tuo välillä kieltäytyy oleskelemasta olohuoneessa (aamupäivästä ja alkuiltapäivästä kuitenkin kämpän viilein huone!) niin on mietitty myös sitä, että olisiko se jotenkin päättänyt, että avoinainen parvekkeenovi on yhdistynyt esimerkiksi ukkoseen. Kun tuo osaisi puhua, niin oltaisiin fiksumpia.

Epämääräisen käytöksen ilmaantumista on mahdotonta ennustaa, koska se ei ole säännöllistä, ja yhdistäväksi tekijäksi on tähän mennessä bongattu kirkkaat kuumat päivät. Yksin ollessaanhan elukka on makkarissa, ja ikkunan pimennysverho vedetään alas, koska se ensinnäkin pimentää huoneen ja toisekseen blokannee jonkun verran kuumuuttakin, kun verhon ulkopuoli on jotain heijastavaa materiaalia. Jäljistä eli niiden puutteesta on päätelty, että makkarissa tyyppi on noinakin päivinä rauhallisesti, todennäköisesti vain nukkuu. Tämän viikon perusteella tuntuu, että tuo sekopääkäyttäytyminen on vähentynyt kesän kuluessa, eli joko Rimi on edes vähän oppinut sietämään käytöksen aiheuttavia tekijöitä, eikä niin helposti jaksa seota, tai sekopääkäyttäytyminen ei ole johtanut yhtään mihinkään, joten se on vaimentunut vaikkakaan tuskin sammunut (se saadaan tietää ensi kesänä varmaankin). Kuumia kirkkaita päiviä kun on ollut enemmän kuin laki sallii.

En-tuu-olkkariin-vaan-kiipeän-kenkätelineen-päälle-istumaan-käyttäytymisen lisäksi, todennäköisesti kuitenkin siitä riippumatta, Rimi on ruvennut kiipeämään syliin kun se haluaa jotain. Jos en istu, se hyppää vasten, jos istun lattialla, se kävelee päälle. Isäntä saa olla rauhassa, minä olen kohde vaikka isäntä olisikin kotona. Käytöstä ilmenee ruoka-aikojen ja iltalenkin tienoilla, ja ruuan ja lenkin jälkeen elukka on kun ei oliskaan. En siis usko meneväni kovinkaan pahasti mettään kun olen yhdistellyt seuraavat asiat:

• ruoka ja lenkki on molemmat minun takanani, isäntä harrastaa näitä vain harvoin jos en ole itse sopivaan aikaan kotona
• käytöksen aikataulu täsmää, vaikkakin Rimin päivärytmi pidetään tahallaan epäsäännöllisenä, koska meidänkin päivärytmimme sitä on – asiat tapahtuvat kuitenkin tietyssä järjestyksessä kellosta riippumatta
• käytös ilmaantuu aina ennen, siitä ei ole merkkiäkään jälkeen
• käytös on muistikuvieni mukaan alkanut olla häiritsevää hiljattain, joten käytös siis on voimistunut vähitellen (vaikkakin nopeasti) eikä alkanut yllättäin häiritsevimmältä tasolta

Yhteenlaskun lopputulos on opittu käytös. Tietenkin se on pakko leimata murkkuiluksi, rajojen kokeiluksi jne jne jne kun koira nyt vaan on siinä iässä, ja tietysti onkin ehkä niin, että kahden vuoden päästä Rimi ei ehkä olisi vaivautunut opettelemaankaan moista. Murkkuilu ei kuitenkaan ole tässä matikkatehtävässä semmoinen muuttuja, johon voisi suoranaisesti puuttua (jos tähän vaikuttaa fyysinen/henkinen murrosikä niin se ei mene ohi kuin ajan kanssa), joten murkkuilkoon koira rauhassa kunhan käyttäytyy vähän asiallisemmin.

Yksi ongelma tuossa tassujen käytössä on se, että mulla palaa siihen pinna alta aikayksikön. Sekä koiran että mun kannaltani on siinä tilanteessa pakko hommata fyysistä etäisyyttä ja mielellään koira pois mun silmistäni, että rauhotun. Rimin kanssa ei saa riehumalla aikaiseksi yhtään mitään, enkä mä toimi järkevästi jos annan tunteideni  päättää mitä teen. Siinä kohtaa vaan yksinkertasesti otetaan aikalisä, ja kun se nyt on niin että tässä talossa pistetään koira pois ihmisen tieltä eikä toisin päin, niin Rimi menee makkariin kunnes musta tuntuu siltä, että homma pysyy hanskassa. Harjoittelun myötä siihen ei mene kauan, ja ihan pikkiriikkisen alkaa jo näyttää siltä, että Rimi yhdistää eristämisen tohon tassuilla temppuiluun. Palaute tulee aivan liian myöhään ja toistoja tulee aivan liian vähän siihen nähden, että se oppisi esim. päivässä, mutta kun päivästä toiseen tapahtumat toistuu tietyssä järjestyksessä, niin se koira kyllä oppii, vaikkakin hitaasti. Mulla ei ole mitään intoa yrittää saada näitä tilanteita aikaan opetusmielessä tai muutenkaan, pikemminkin pyrin ennalta ehkäsemään koko homman. Tassujen käytön seuraus on kuitenkin aina ja poikkeuksetta ei-ruokaa / ei-lenkkiä Rimin todnäk tavoitteleman kyllä-ruokaa / kyllä-lenkkiä sijaan.

Tommonen pelleily on mitä todennäkösimmin lähteny siitä, että ihan aluksi Rimi on vaan tullut lähelle ja aatellut, että nyt olisi kiva saada ruokaa (esimerkiksi) ja minä oon samaan aikaan aatellu, että nyt voisi Rimille antaa ruokaa. Olen siis palkannut sen jostain mitä en ole edes ymmärtänyt sen tekevän. Tän vois kuvitella käyneen muutaman kerran. Jonain kertana se lähelle tuleminen ei sitten oo toiminu, ja Rimi on esimerkiksi tökännyt kuonolla tai tassulla, ja taas oon sitten antanut ruokaa kun en ole tajunnut missä mennään. Jossain kohtaa, nyt nopeammin, tökkäys on lakannut toimimasta, joten Rimi on keksinyt jotain muuta, joka taas on toiminut, ja viikonloppuna se oli sitten siinä pisteessä, että tekee toiveensa hyvin tiettäväksi, kun ei hienovarasemmat vihjeet riitä. Siitä kaks päivää tajusin vihdoin (fiksu koira + tyhmä emäntä = paljon palaneita hermoja :D) tehdä tuon yllä esittelemäni yhteenlaskun, ja rupesin muuttamaan tota ketjua.

Pyrin tietoisesti siihen, että jos on aika lähteä ulos tai aika antaa koiralle ruokaa, koiran täytyy olla rauhallinen kun ryhdyn näitä valmistelemaan. Tassuja käyttämällä päätyy poikkeuksetta makkariin, ja sieltä pääsee pois sitten kun minä päätän. Sen jälkeen katsotaan uudestaan, josko koira käyttäytyisi rauhallisesti, ja jos niin on, se ”saa mitä haluaa” mutta jos taas tassujen käyttö on Rimin mielestä todennäköisemmin toimiva vaihtoehto, se päätyy taas makkarin puolelle. Tähän mennessä on kolme kertaa ollut suurin määrä, mitä yhden tekemisen yhteydessä on tarvinut makkarikuviota toistaa, ja suunta on vähenemään päin. Paitsi tietysti näin hyvin lähimenneisyydessä kannattanutta käytöstä voi aina kokeilla ikään kuin huvikseen.

Jokos romaani olisi riittävän pitkä? :)

Advertisement