Näyttää siltä, että vaikka olen jättänyt tämän blogin oman onnensa nojaan hirmu pitkäksi aikaa, tuo guugle aina vain uusia kävijöitä ja kommentoijia. Tervetuloa! Jo vähän aikaa on ollut sellainen olo, että mikseipä Rimin tarinoita voisi jatkaakin. Tilannehan vain on ollut se, että ei ole erityisesti ollut mitään kerrottavaa tasaisesta arjesta, ja toisaalta taas (parina) viime kesänä arki Rimin kanssa oli välillä hermoja raastavaa, enkä halunnutkaan siitä ”avautua” julkisesti. Lyhytkin kirjoitustauko auttaa lykkäämään seuraavaa blogipostausta huomiseen tai ensi viikkoon, ja tässä sitä nyt ollaan..
Taidan siis vähitellen ryhtyä taas kirjoittamaan. Jonkin verran täytyy palata ajassa takaisin, koska blogin ideahan oli tallentaa Rimin elämää, ja nyt siinä on reilun vuoden kahden vuoden!!! mittainen aukko. Täytyy lukea vanhoja kirjoituksia läpi ja bloggaajan rehellisyydenkin nimissä täydentää aukkoja, jos niitä on jäänyt. Ihan oikeaa koira-arkea kun meillä eletään, niin ei pitäisi olla tarvetta jättää julkisivusyistä kertomatta huonoistakin hetkistä. Katsotaan, mitä tästä tulee!
Tässä tuore kuva aikamme legendasta todisteeksi siitä, että Rimi on vieläkin kuvioissa mukana. Kuvattava itse ei arvosta tilannetta, Rimi ei ole linssiluteutunut neljässä vuodessa, ja minun kuvaajantaidoillani oikea hetki ehtii aina mennä.
Erakon blogi 
Tervetuloa takas! Toi kuvahan on ihan paras! Just semmonen ”Sori, ettei blogi ole päivittynyt kahteen vuoteen…..”
Tajusin iteki vasta kommentointini jälkeen, että päivitys oli jo hyvin vanhentunut :D Hauskaa, että olet palannut, sillä itse ainakin juuri sitä arkea elävänä omistajana saan pontta muiden arkielämästä, siis oikeesti niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Se, että omistaa koiran, eli ole joka hetki superia, kaikki vaan aina hehkuttaa sitä! Tosi asia on, että siihen mahtuu myös heikkoja hetkiä. Siun blogi avas ajattelmaan koirankoulutusta taas eri tavalla vakavasti, että kiitos siitä!
Naksutinkoulutusta guuglailin ja löysin sun blogin. Nyt on kaikki luettu ja kiitos vain hyvästä ja mielenkiintoisesta blogista! :) Oma paimen(sakemanni)kuume ei kyllä helpottanut, päinvastoin. ;) No, se ei ole vielä ajankohtaista kun on noita pienempiä räksyjä tuossa 3 kpl. :P
Olisi kiva joskus kuulla/lukea taas teidän kuulumisia. :)
T. Sari
Moikka! Tervetuloa vaan, kyllä tää blogi aina silloin tällöin mielessä on, ja enköhän minä jossain vaiheessa taas jotakin kirjoittele :) Kiva kuulla, että jutuissa riitti luettavaa!